Sanoja, sanoja…

Tämä postaus on muhinut jo jokusen viikon ja ollut luonnoksissa tekeytymässä. Tässä oli aika (todella) paljon sellaista synnyttämisen tuskaa, mutta nyt se pulpahti ulos. Miten helpottavaa! Pientä kirjoitusblokkia on ollut ilmassa ja sellaista ”pitäisi”-oloa. Jospa tämä taas tästä saisi vauhtia. Tuntuu vaan että mulla on nyt kaikenlaista pientä projektia meneillään niin kaikki on vähän levällään, eikä millekään ole aikaa niin paljon kun toivoisi. No, ehkä tämä on juurikin sitä lapsellisen elämää!

Kehitystä aiheen tiimoilta on tullut tänä muhitteluaikana jo huimasti! Kyse on siis tietysti poikasen höpinöistä. Meillähän minä ja Karvaisempi puhumme keskenämme englantia ja sitten minä puhun Renskalle suomea ja Karvaisempi saksaa. Kyseessä on vieläpä Fulpmesin oma murre, eikä hochdeutch. Murre on lisäksi niin ”vahva”, että esimerkiksi saksalaiset eivät välttämättä pysy kärryillä siitä mistä puhutaan. Niinpä Renska pikkuisesta on oikeastaan kasvamassa nelikielinen nassikka!

Lehmä on ”muu”.

Ensimmäinen selkeä sana poikaselta tuli kesällä. Olin vaihtamassa kakkavaippaa ja pesujen jälkeen vein pyyhettä kuivamaan eri huoneeseen kuin missä oltiin. Tällä aikaa toisesta huoneesta kuului ”kakka” ja Renska löytyi sörkkimästä lattialle unohtamaani vaippaa. Tämän jälkeen kakka onkin raikunut meillä päivittäin. Se taitaa tarkoittaa myös pissaa ja ehkä myös itse vaippaakin aina silloin tällöin.

”Mama” ja ”papa” on tullut palleroiselta jo pitempään. Ensiksi ihan vaan mamamama ja papapapa ilman juurikaan mitään tarkoitusta. Nyt kuitenkin poikanen esimerkiksi herätessään sanoo käskevään sävyyn ”mama, mama, mama!”. Tarkoittaa varmaan että: ”Äiti, voisit nousta jo!” Käyttää siis mamaa ja papaa nyt vanhempiaan tarkoittavina sanoina, joskin ne sekoittuvat aina silloin tällöin niin että hän kutsuu Karvaisempaakin mamaksi. Ollaan kyllä myös huomattu se, että joskus hän tekee tuon myös ihan tahallaan. Melko velmu! Nyt muutamana päivänä hän on alkanut kutsumaan meitä myöskin välillä mamiksi ja papiksi. Joskus Renska onnistuu myös houkuttelun jälkeen kutsumaan minua sanalla ”äitte”. Olen kyllä aikalailla tottunut jo siihen, että olen ”mama”, mutta kyllä varmaan vielä aika lailla tulen herkistymään sitten kun poikasen suusta tulee viimeinkin ulos ihan ”äiti”.

”Ko ko ko ko” on ihan selvästi kana.

Kun mentiin elokuussa Itävaltaan, Renska oppi melkein samantien sanomaan mummo. Aina kun aamulla lähdettiin alakertaan katsomaan, mahtaako mummo olla jo hereillä, hän toisteli mummo mummo mummo. Mummokin joskus miksaantuu maman kanssa vaikka mummaksi. Toinen Itävallassa opittu sana on heppa. Ikkunasta näkyi hevosia ja ukki toi pari pientä leikkiheppaa meidän heppafanille. Minä sain ilahduttaa häntä omalla vanhalla leikkihevosellani, jolta ei muuten tyyliä puutu! Se on nimittäin valkoinen, mutta harja ja häntä ovat vaaleanpunaiset. Itselläni oli aikamoinen hevoskokoelma jossain vaiheessa, harmi että se on hävinnyt ja vain tuo edustavin kappale on jäljellä.

Tuo kielen kehitys on kyllä aivan käsittämättömän mielenkiintoista ja hienoa. Renska söi kesällä paljon herneitä, viime kerrasta on nyt sitten jo aika lailla aikaa. Kun ruoan seassa oli tässä hiljattain herneitä, poika yhtäkkiä sanoi ”henne”. Ensin ajattelin että kuulin harhoja mutta ei, hän toisti sanomansa useampaan kertaan. Miten voi muistaa??? Toinen samantyyppinen tapaus on ”akka” =ankka. Joskus kesällä puhuttiin ankoista ja nyt hän muisti sen taas, kun sai pienen leikkilinnun.

”Akka, akka” tarkoittaa monia lintuja. Toivottavasti tästä sanasta ei synny mitään noloja tilanteita.

Näiden kokonaisten sanojen lisäksi sitten on vielä äänet sekä tavut. Ensimmäinen ääni oli koiran matkiminen. Tämä joskus yhden vuoden hujakoilla ehkä. Sitä seurasi sitten lehmä, lammas, possu ja linnut. Lammas on käsittämättömän aidosti lampaan kuuloinen. Possu taas sellainen, että poika nyrpistää nenää ja vähän niiskuttaa. Linnut on yleisesti ”piipiipiipii”, mutta nyt linnuista on eriytynyt kana ”ko ko ko ko”, sekä tuo ”akka” tarkoittaa nyt aika monia lintuja. Sammakko on ”kvaak kvaak”, hän siis ihan selkeästi sanoo kvaak. Ankkakin sanoo kvaak. Nyt uutena on tullut hevosen hirnunta. Vähän imeää hirnumisen tyyppistä kirkunaa (kuulostaako oma iiihahaani tuolta?) jonka mielestäni voi tulkita hevoseksi. Ja perään vielä päristelyä. Kulkuvälineitä kuvaa prmmprmmprmm.

Mm. näitä kuullaan myös päivittäin:

mi = kissa
mi = luomi
päpää = leipä
pä = kärpänen
pa = pallo ja Ball
pa = banaani ja Banane
pa = Papier (paperi)
papa = paprika
ka = kahvi ja Kaffe
tyy= tee
ava = avain
tytty = Schlüssl (avain)
kakka = Gåggele (muna)
mimmi = muumi
kikki = rikki
aua = vauva ja lapsi
uge = Kugele (pallurat eli Talk murut)

”Heppa” se on yksikorvainenkin heppa.